Nytpä alkaa loma olla loppu...

Jopas on loma mennyt nopeasti. Huomenna pitää jo palata töihin, vaikka tuntuu, että vastahan tässä on viikonlopun verran saanut olla vapaalla. Noh, viikko on ollut täydellinen pientä insidenttiä lukuunottamatta, varmaan paras lomaviikko ikinä! :)

Pentu on kotiutunut kivasti, ja nyt jokunen päivä ollaan oltu vanhempien luona. Täällä on sopivasti päivälleen saman ikäinen pentunen, äidin pyreneesi, joten onpahan riekuntaseuraa! Pentu on vallan mukavasti saanut puuhailla, joten on jopa välistä nukkunutkin. Todistusaineistoakin on vähän kertynyt:

Ja kiitos vanhempien, mäkin olen vähän päässyt välistä irtautumaan ilman, että tarvii miettiä Vinha-pennun tai Kiusan hoitoja sen kummemmin. Ja sama toisin päin, pääsee tuo äitikin liikkeelle vähän helpommin.

Eilisilta meni Tavastialla keikalla, oli ihan mielettömän loistavaa. Neat Neat ja Black Lizards siellä soittivat, ja varsinnkin ensinnä mainittu oli aivan mieletön. Laulaja oli jotain uskomatonta, ja voisin väittää, että vallan faniuduin! Jos jossain sopivassa paikassa uudestaan ovat keikkailemassa, pakko kyllä lähteä katsomaan taas. :) Seurakin oli mitä parhainta, ja BL:n soittaessa viimoista kappaletta kadottiin katselemaan Helsinkiä, hakemaan ruokaa ja herran asunnolle syömään. Ihan mahtava ilta kokonaisuudessaan, mua edelleen hymyilyttää. Paljon. En oikeasti muista, että mulla olisi ollut noin helppoa ja mukavaa ikinä ennen kenenkään kanssa.

Mutta jottei vain hyvää, niin pakkohan sitä jotain huonoakin olla, elikkäs tuo aiemmin mainittu pienoinen insidentti... Käytiin metsälenkillä tuossa, ja sen seurauksena saatiin äidin piipaa-autokyydillä kiitää Mevettiin Kiusan kanssa, kun se osui TAAS kohdakkain kyyn kanssa. Toka kerta tänä kesänä.

Mutta tällä kertaa oli kyllä onnea matkassa, ja ilmeisesti kärmes ei päässyt tikkaamaan ihan kunnolla - vain hyvin lievää turvotusta, ja jokusen tunnin nesteytyksen jälkeen sitten päästiin kotiin, ja Kiusa oli oma virkeä itsensä. Verikokeissa ei näkynyt mitään hälyttävää, uudet mennään tuossa alkuviikossa ottamaan, jotta näkee onko muutosta minnekään suuntaan tapahtunut. Toivon todella ettei ainakaan huonompaan! Niin kuin kasvattaja sanoi, jos tätä menoa jatkuu, niin saa nähdä kuin kauan hurtta elää... Hiton tapaturma-altis urpo! Saa oikeasti välillä sydän kurkussa yrittää estää sen itsemurha-aikeet.

Mutta joo, vähän sitten jotain positiivista loppuun. Huomenna pääsee taas pitkästä aikaa salille! Ihan mahtavaa, mulla on ollut sinne jo vähän ikävä. Vastahan mä viimeksi torstaina pääsin siellä käymään, ihan liian monta päivää taukoa välissä. Helsingissä töissä käymisessä on puolensa, muun muassa työpaikan tarjoama oikeasti ihan pätevä sali. :) Ja noh, saattaapi tämä miäskin olla lievästi syyllinen tämän hetkiseen Helsingissä viihtymiseen. Huh, jotenkin ihan kummallinen olo, kiitos tämän Herra X:n. Idiootti hymy kasvoilla. Voi ei mua. :D

Loman alku kuvineen päivineen

Ai että onkin ollut mielettömän loistava lomanalku! Perjantaiaamuna ensinnä agilitykisoihin, joissa kahdesta startista tuloksena voitto ja kolmas sija. Mä sähläsin minkä kerkisin, mutta onneksi koira osaa ja on hieno. Pelasti kyllä paljon! Pari hienoa kuvaakin jotkut saivat nappastua, joten ihan vallan ei ilman todistusaineistoakaan tarvitse jäädä.

Sirpa Saaren kuvista poimittu: https://picasaweb.google.com/105035649845575966657/JuhannuskisatTuorlassaPerjantaiOsa2#

Juhannukseksi suunnattiin kaverin mökille, siellä pääsi hurtta juoksentelemaan ja uiskentelemaan vaikka kuinka, ja yöt vietin sitten pitkälti metsissä samoillen. Näkyi haukkoja useampikin, paljon hirvien ja peurojen jälkiä ja ihanaa metsänelämää. Ilmat kyllä helli, muuta ei voi sanoa! Sieltäkin tuli yösyönnä otettua muutama kuvatus, nättiä oli. :)

Aivan mielettömän kaunis juhannuksen sininen hetki. <3

... Eikä tämäkään ole kovin montaa hetkeä aiemmin otettu.

Mökiltä kotiuduin sitten sunnuntaina iltapäivästä, univelkaisena ja (yllättäen siis myös) väsyneenä, ja tottahan heti ensinnä sitten suuntasin keskustaan ensin pyörimään kaverin kanssa ja sen jälkeen kotiin edelleen saman kaverin kanssa. Kun muutoinkin oli nukkunut liian vähän, niin oli kyllä melkoisen hyvä idea ottaa vielä joku valvottamaan pari seuraavaakin yötä. :D No mutta mielettömän kivaa oli, kyllä se kannatti, vaikka nyt sitten saakin parisen yötä paikkailla univelkoja...

Ja sitten se kohokohta. Pentu! Riiviö saapui taloon, ja nyt mun 27 neliötä on täynnä koiraa. Aivan ihana pentu, kaunis kuin mikä ja aivan mieletön muutenkin. Rohkea - jopa uhkarohkea - kaikesta tykkäävä ilopilleri, joka ei turhia stressaa. Mä oon ihan myyty, on toi vaan niin loistava tapaus! Tosin kieltämättä mä vähän saatan jo odottaa sitä hetkeä, kun tuo on sisäsiisti ja sillä on aivot päässä. Mutta toisaalta, kuka nyt tällaista voi vastustaa?

Mä en voi sanoa muuta kuin että nyt mulla on pitkästä aikaa oikeasti sellainen olo, että elämä on ihan vallan mallillaan! Loma tekee tehtävänsä jo tässä kohdin? :D Kenties...

Testailua

Töissä juuri ennen loman alkua on hyvä pistää pystyyn blogi. Ikkunasta näkyy metsää, ja aurinko paistaa mukavasti, töitä ei enää juurikaan ole, ja vapaus odottaa. Noh, vapaus ja vapaus, viikon mittainen tauko toimistolla istumisesta. Parempi se kuitenkin on kuin ei mitään! Juhannus häämöttää nurkan takana ja juhannuksen jälkeen 3-vuotias karvakorvakoirani saa seurakseen hirviöpennun, eli onpahan ainakin lomaviikolle tekemistä.

Mua hymyilyttää vieläkin aamuinen työmatka. Kiireessä lähdin tavallista myöhemmin, ja matkalla vielä oli pakko pysähtyä tankkaamaan. Noh, ruuhkaa ei ollut, ilmeisesti kesälomat verottavat jo kovasti työmatkalaisia, joten ei sitten tarvinnutkaan kiirehtiä. Radio soitti loistavaa musiikkia, aurinko lämmitti jo mukavasti ja vierellä ajoi pienen pieni hopeanharmaa Fiat, jonka etuvaloja koristivat sievät ripset. Se oli niin mahdottoman sievä, että pelasti mun päivän kyllä totaalisesti!

Dodih, jokohan olisi testipostaukseksi tarpeeksi tekstiä, jotta näkisi vähän miltä tämä blogi näyttää oikeasti? Kokeillaas!