Pentu on kotiutunut kivasti, ja nyt jokunen päivä ollaan oltu vanhempien luona. Täällä on sopivasti päivälleen saman ikäinen pentunen, äidin pyreneesi, joten onpahan riekuntaseuraa! Pentu on vallan mukavasti saanut puuhailla, joten on jopa välistä nukkunutkin. Todistusaineistoakin on vähän kertynyt:
Ja kiitos vanhempien, mäkin olen vähän päässyt välistä irtautumaan ilman, että tarvii miettiä Vinha-pennun tai Kiusan hoitoja sen kummemmin. Ja sama toisin päin, pääsee tuo äitikin liikkeelle vähän helpommin.
Eilisilta meni Tavastialla keikalla, oli ihan mielettömän loistavaa. Neat Neat ja Black Lizards siellä soittivat, ja varsinnkin ensinnä mainittu oli aivan mieletön. Laulaja oli jotain uskomatonta, ja voisin väittää, että vallan faniuduin! Jos jossain sopivassa paikassa uudestaan ovat keikkailemassa, pakko kyllä lähteä katsomaan taas. :) Seurakin oli mitä parhainta, ja BL:n soittaessa viimoista kappaletta kadottiin katselemaan Helsinkiä, hakemaan ruokaa ja herran asunnolle syömään. Ihan mahtava ilta kokonaisuudessaan, mua edelleen hymyilyttää. Paljon. En oikeasti muista, että mulla olisi ollut noin helppoa ja mukavaa ikinä ennen kenenkään kanssa.
Mutta jottei vain hyvää, niin pakkohan sitä jotain huonoakin olla, elikkäs tuo aiemmin mainittu pienoinen insidentti... Käytiin metsälenkillä tuossa, ja sen seurauksena saatiin äidin piipaa-autokyydillä kiitää Mevettiin Kiusan kanssa, kun se osui TAAS kohdakkain kyyn kanssa. Toka kerta tänä kesänä.
Mutta tällä kertaa oli kyllä onnea matkassa, ja ilmeisesti kärmes ei päässyt tikkaamaan ihan kunnolla - vain hyvin lievää turvotusta, ja jokusen tunnin nesteytyksen jälkeen sitten päästiin kotiin, ja Kiusa oli oma virkeä itsensä. Verikokeissa ei näkynyt mitään hälyttävää, uudet mennään tuossa alkuviikossa ottamaan, jotta näkee onko muutosta minnekään suuntaan tapahtunut. Toivon todella ettei ainakaan huonompaan! Niin kuin kasvattaja sanoi, jos tätä menoa jatkuu, niin saa nähdä kuin kauan hurtta elää... Hiton tapaturma-altis urpo! Saa oikeasti välillä sydän kurkussa yrittää estää sen itsemurha-aikeet.
Mutta joo, vähän sitten jotain positiivista loppuun. Huomenna pääsee taas pitkästä aikaa salille! Ihan mahtavaa, mulla on ollut sinne jo vähän ikävä. Vastahan mä viimeksi torstaina pääsin siellä käymään, ihan liian monta päivää taukoa välissä. Helsingissä töissä käymisessä on puolensa, muun muassa työpaikan tarjoama oikeasti ihan pätevä sali. :) Ja noh, saattaapi tämä miäskin olla lievästi syyllinen tämän hetkiseen Helsingissä viihtymiseen. Huh, jotenkin ihan kummallinen olo, kiitos tämän Herra X:n. Idiootti hymy kasvoilla. Voi ei mua. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti