Syksy on alkanut

Kesä on mennyt ihan mieletöntä vauhtia. Täällä alkaa jo puut kellastua ja maailma näyttää pelottavankin syksyiseltä. En ole ihan varma, olenko innoissani vai ahdistuksissani syksyn alkamisesta, jostain syystä tuntuu aika hurjalta nyt. Kesä on ollut ihan mahtava, kaikki on mennyt ihan uskomattoman mukavasti ja ... mä oon onnellinen. Todella onnellinen. Nyt kun kesä alkaa olla loppumaisillaan, väkisinkin jää miettimään, meneekö onnellisuus sen mukana? Leppoisan työelämän ja lomailun sijaan tilalle tulee kiire ja stressi opintojen takia, työt jatkuu ja pitäisi oikeasti yrittää jotenkin saada päiviin lisää tunteja. Miten mä muuten pystyn jakautumaan miehen, koirien, hevosen, opintojen ja töiden välillä niin, etten laiminlyö mitään?

Syksyksi mulle on tiedossa vähän liikaa opiskeluja. Geologiaa, kestävää kehitystä, oikeustiedettä, ympäristötiedettä. Siihen päälle pitäisi ehtiä vielä käydä töissä ja treenailla ahkerasti. Mies on Helsingissä ja suurelta osin jumissa siellä töiden takia, ja mua ahdistaa jo valmiiksi liian vähäinen näkeminen. Eilen tulin kotiin sen kämpiltä, ja haluisin jo takaisin. Enpä muuten tiennyt, että on oikeasti mahdollista, että yksi ihminen saa käännettyä elämän näin pahasti nurinniskoin. Tai ehkä ennemmin oikein päin - on niin mielettömän hyvä olla, että eihän tämä nyt voi mitenkään nurinkurista olla?

Mutta! Koska Kiusan kanssa Sievissä korkattiin tokoura pistettä vajaa ykköstuloksella, niin viikon päästä olisi tarkoitus ottaa revanssi ja yrittää saada vähintään yksi piste enemmän. Sitten voikin katsella, jätetäänkö meidän tokoilu siihen, vai yritetäänkö vielä sitten ehkä päästä jopa avoimeen luokkaan? Ehkä. Jälkeä on nyt tullut reenattua aika mukavasti, Sirpan syysleirillä saatiin aika mukavat eväät jatkoon. Sutiminen oli siellä aika maltillista ja muutenkin homma ihan mukavasti hanskassa. Vielä kun löytäisi täältä Turun kupeesta hyviä jälkimetsiä.

Aksan saralla ollaan laiskoteltu. Paljon. Muutamat treenit ollaan vedetty, ja tänään sitten käytiin TSAU:lla korkkaamassa syksyn kilpailut. Yksi startti ehdittiin vetäistä, tuloksena kyseisen kilpailuluokan ainut nollarata ja maksien voitto - ja siirto kolmosiin. Täytynee siis alkaa oikeasti treenata, kun kolmosissa ei taida ihan pelkät nollat ratkaista.

Tuloslista oli aika jännää katseltavaa. Ei ihan hirveästi saatu tuloksia kyseiseltä radalta - kuvassa maksit ja minit, medeissä yksi tulos, sekin 10 virhepisteellä. Mutta oli kieltämättä rata, jonne oltiin laitettu jänniä källejä. Onneks Kiusa on pro, joten mun ei tarvinnut kuin juosta ja vähän ohjailla. :) Odottelen innolla videota Youtubeen, kerrankin saatiin ihan HD-laatuista videota, kun eräs ihana tsaulainen kuvasi!

Vinha on jo valtaisan suuri, ja yhä edelleen aivan mieletön pentu. Hassua, miten voikaan olla näin hyvä tuuri koirien kanssa (koputan puuta). Niin erilaiset kuin nuo mun hurtat onkin, niin mielettömän hyvin mulle sopivia molemmat. Ja on ne söpösiäkin!

Sääli ettei tuota kuvaa tullut otettua kunnon kameralla, kännykkälaatu vähän sotkee. Mutta muuten aivan mielettömän hieno sommittelu, jos multa kysytään. Noh, kuvauskohteetkin tekevät tuosta ihan passelin kuvatuksen, huonosti muokattunakin. ;>

Mutta joo, josko sitä vilkaisisi vielä pikaisesti lävitse torstain luennolla käsitellyt diat. Piti viedä auto isille korjattavaksi, joten missasin sitten ensimmäisen luennon. Lievästi harmittaa, mutta onneksi ekat luennot usein ovat hyvin pitkälti höttöä. Toivottavasti tuokin!