Berzerk

Kauheasti tekisi mieli ottaa ja repäistä, lähteä jonnekin ja unohtaa arki. Päivä meni mikroskooppien parissa, nyt päätä särkee ja silmät yrittää kovasti nukahtaa. Pakenin kesken viimeisen luennon kun tajusin, etten ollut kääntänyt parkkikiekkoa, eikä sakkoihin ole varaa nyt. Ei tosin oikein mihinkään muuhunkaan. Olin jo varmuuden vuoksi heittäytymässä auton alle parkkipaikalle kiiruhtaessa, mun pää yritti vähän heittää volttia. Njoo, ei sakkoja, ei autojen alle hyppimisiä, ei mitään kauheuksia. Istahdin autoon ja varmaan viisi minuuttia vaan hengitin siinä silmät kiinni. Liikkeelle lähtiessä radio soitti Eminemin Berzerkin, taisin huudattaa sitä sen verran kovalla, että tuskin jäi kellekään lähellä liikkuvalle epäselväksi moinen. Hitto että haluaisin kunnon bassokaiuttimet, nyt kaipaisi jumalattoman kovan basson aikaansaamaa tärinää kropassa, totaalista aivojen sumentamista sillä.

Hitto että mulla oli täydellinen olo kun pääsin kotiin ja koirien kanssa lenkille. Kaikki näytti uudelta, harmaa metsä päättymättömältä, ja surumielisen linnun kiljahdukset viilsivät syvältä. Mä tunsin. Hengitin syysilmaa, seisoin paikallani ja kuuntelin etäistä autotien hurinaa. Metsä oli uskomattoman rauhallinen, mun olo oli kuin pumpulissa. Kaikki oli pehmeää, pastellisävyistä ja loppumatonta. Ainakin sen fiiliksen loppuun saakka.

Mietin tässä, josko vetäisin illalla päälle vanhat rokkigoottikuteet ja lähtisin halloweenin kunniaksi jonnekin käymään. Ehkä Bad Kingin levynjulkkarikeikalle tai ehkä jonnekin muualle. Toisaalta houkuttelisi nyt vihdoin aloittaa lukuoperatsuunit, kun ei eilen kuitenkaan jaksanut keskittyä kirjoihin oikein, vaikka kovasti oli tarkoituksena neljän Millerin romaanin pinoon tarttua. Saamaton olo, ja kuitenkin niin kovin levoton.

Pimeys alkaa hiipiä jo ihan hirveän varhain. Hämärä on jo nyt. Mä ootan lunta, valoa. Oikeastaan kaikkein eniten ootan kevättä ja kesää. Alkaa pahasti näyttää siltä, että syksyt ja talvet on mulle epäonnisinta aikaa, voisi skipata ne tällä kertaa kokonaan. Vaihtaiskohan joku karhu mun kanssa paikkaa? Missä on se shamaanityyppi, joka Karhuveljeni Kodassakin tuollaisia mukavia taikomisia saa aikaan?

Mä oon saanut syötyä. Eihän paino ehtinytkään tässä pudota kuin pari kiloa, näemmä. Täytynee pitää tästä syömisestä kiinni, en haluais riutua olemattomiin.