Synttärit meni. Päivä nyt ei mikään erityisen jännä ollut missään mielessä, mutta no, nyt voi taas kertoa iäkseen vuoden enemmän. 24. En ole yhtään varma, onko tämä nyt sitten vielä jonkinlainen ikäkriisiäkin, kun lähinnä tuntuu masentavalta. 24-vuotias, eikö tässä kohden pitäisi olla jo edes jotain elämästä raiteillaan? Tietoa tulevasta? Joskus lukioikäisenä taisin kirjoittaa kirjeeseen tulevaisuuden minälle, että jos koskaan lapsia hankin, haluan moiset alle kaksvitosena. Kai se silloin tuntui kaukaiselta. Nyt kun katselee taaksepäin, ei lukiostakaan tunnu ihan hirvittävän kauaa olevan.
Eilen oli seminaarityön viimeinen kerta, eli tuon oikeusnotaariraakileen sain muille ryhmäläisille esitellä. Oon yllättynyt, sain lähes pelkästään positiivista palautetta. Noh, nyt ei hetkeen tarvitse siitä stressata, antaa jokusen tovin vaan olla ja katselee tammikuussa sen sitten oikeasti kuntoon. Tai ainakin yrittää kovasti.
Jännä huomata, kuin väsynyt oikeasti onkaan. Nyt kun on jokusen päivän ottanut vähän rauhallisemmin, tajuaa jotenkin hirveän selkeästi, että on paahtanut ihan jumalattomalla yliteholla aiemmin. Mun tapauksessa aika hiton pitkään vielä. Enhän mä ole tehnyt elämässäni muuta kuin hamstrannut tietoa ja suorittanut kaiken, mikä vain on mahdollista - ihmissuhteet, opiskelun, työt, vapaa-ajan. Oon huvikseni täytellyt OkCupidiin profiilia, ja vastaillut hirvittävään kasaan kysymyksiä joita siellä on, ja joiden perusteella sivusto sitten ehdottelee kenen kanssa saattais tulla toimeen. Hirveän outoa huomata, että mulla on tosi harvasta asiasta oikeasti mielipidettä. Siis sellaista, että olisin ehdottomasti jotain mieltä. Mun ajatusmaailmassa on hirveästi harmaan sävyjä, harvasta asiasta voin sanoa että yksiselitteisesti ajattelen näin.
Mietin hetken, että toi olisi oikeasti jotenkin huono juttu. Että en ole jotenkin "minä", jos en voi sanoa olevani mieltä x asiasta y. Mutta mä tajusin, että mulla tiukkojen mielipiteiden puuttuminen johtuu siitä, että mä tiedän asioista kohtalaisen paljon, ja löydän niistä liian monia puolia. Joku eläintarhojen oikeutus - joo, mä en tykkää että eläimiä suljetaan häkkeihin ihmisten tuijoteltaviksi. Toisaalta taas... joidenkin lajien ainut mahdollisuus elpyä on siinä, että niitä kasvatetaan eläintarhoissa ja pyritään sopeuttamaan sitten luontoon. Miten mä voisin sanoa olevani yksiselitteisesti niitä vastaan?
Sama jossain huumeissa. Toi sivusto on nyt sitä mieltä, että oon huumemyönteinen ihminen - oletettavasti, koska en ole täysin niitä vastaan. Miksi käyttää resursseja asioiden kieltämiseen ja toimimattomien kieltojen valvomiseen, kun se ei kerran toimi? Ei tässä systeemissä ainakaan järkeä ole.
Nyt pitää juosta lenkille. Mun ajatus katkesi pahasti, kun puhuin hetken puhelimessa välissä. Mutta kuitenkin pointtina oli, että mietin, tarkoittaako mun ajatusmaailman joustavuus sitä, että minua ei ehkä oikeasti ole. Adoptoin mielipiteitä, selitysmalleja ja asenteita ympäriltäni sen mukaan, mikä tuntuu loogisimmalta verrattuna siihen tietoon, mitä mulla on. Ihmismaailman kameleontti, ehkä liiankin muuttumiskykyinen. Mutta toisaalta - mulla on tietoa. Ja sen pohjalta mä mietin asioita. Usein se johtaa ajatusrakennelmiin, joissa toisaalta jotain, toisaalta jotain muuta. Poliitikkoa musta tuskin saisi - kuka äänestäisi ihmistä, joka on valmis muuttamaan mielipiteensä jos kokee siihen tarvetta? Mutta muuten... Ehkä tää on hyvä asia. Uskoisin.
Hyvin sekavaa taas. No, ei voi auttaa, sen siitä saa kun ajatus harhailee hyvin pahasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti