Nyt on kyllä taas ihan täydellinen viikonloppu takana, ja mitä ilmeisimmin sinkkuilu tältä erää ohi. Herra X:n kanssa tultiin perjantaina Turkuun, ja on ollut kyllä ihan mieletöntä. Mä en voi käsittää, kuinka paljon on asioita, joita en ole koskaan oikeastaan edes katsonut sen ihmeemmin, mutta joista huomaan nauttivani ihan suunnattomasti. Turun yöelämä on yksi hyvä esimerkki. Ei sillä, olenhan mä siellä käynyt, mutten koskaan sen itse yöelämän takia - se on ollut tapa nähdä ihmisiä tai vaikkapa tuijotella baarissa jääkiekkoa. Mä oikeasti rakastuin! Törmättiin muun muassa tällaisiin ihaniin hippijätkiin, jotka rumpujen ja megafonin kanssa vetelivät räppi-improa aika tyylikkäästi. Haha, siis ihan mahtavaa! Poliisitkin sitä tulivat katselemaan, ja sanat taisivat siinä kohdin mennä jotakuinkin niin, etteivät ne koskaan puhu niille kiltisti tms. Voi ei. Tosin tällä kertaa katselivat vain hetken ja jatkoivat sitten matkaa. Ja mä nauroin enemmän kuin oon nauranut puoleen ikuisuuteen. Ja jostain syystä nautiskelin melkoisen paljon Herra X:n ranskankielisen rap-biisin vetämisestä. Tollanen on jotain aivan mieletöntä, riimittelyä ja sanataidetta parhaimmillaan.
"Saathan sä nauraa tarpeeks mun kanssa?" Tajusinpa vasta ton kysymyksen yhteydessä, etten oikeasti muista, kenen kanssa mä oon saanut nauraa tarpeeksi aiemmin. Ainakaan miehen. Ikinä. Aina on saanut olla huolissaan tai vahtimassa, ettei kukaan ole tappamassa itseään tai jotakuta muuta. Tuli aivan mielettömän hyvä olo.
"Toi punamekkonen kysyi, ollaanko me pari. Vastasin siihen, että kai sen jotenkin niinkin voisi ilmaista."
"Kyllä mä haluisin, että vastaisit tuossa kohdin, että ollaan."
Aw.
Vinhastuskin on jo selvästi kotiutunut, kun sille on iskenyt hirveä riiviövaihde päälle. Kun yhdestä pahanteosta saa sen pois, se on jo harjoittamassa seuraavaa. Kamala! Ja niin ihana. Käytiin eilen seikkailemassa Kärsämäen suunnilla, ja muutamien ylimääräisten aitojen takia lenkki vähän venähti. Pentukin jaksoi tosi reippaasti mukana, ja kotiin päästyä simahti kyllä samoin tein. Kuten isompikin. Ai että mä tykkään. Auringonlasku, koirien kanssa ihanissa maisemissa, ei kiire minnejään ja ihan täydellinen ilmakin vielä. Ja parasta seuraakin oli. Joku joka ei valita siitä, vaikka mun lenkit oikeasti saattavat olla hyvin epäloogisia, eivätkä ne välttämättä johda ainakaan minnekään järkevään paikkaan. Eilenkin tuli siis käveltyä junaradan reunaa, kun muita reittejä oikeaan suuntaan ei osunut kohdalle... :D Takiaisia, ohdakkeita ja rasittavia siemeniä, eikä yhtäkään valitusta! Mä oon varma, että toi mies on mun mielikuvituksen tuotetta. Ei tuollaisia ole.
Jostain syystä mua saattaa tipan verran väsyttää. Tipan.
Huomenna taas eläinlääkäriin, Kiusan kanssa jälleen. Pitkään oon seuraillut, että se nuoleksii tassuaan, ja eilen sitten ties kuinka monetta kertaa katsoessa huomasin, että joo, taitaapi sillä siellä polkuanturan "yläreunassa" olla jonkinlainen pieni lasinsiru taikka vastaava. Liikkuu ihan normisti, mutta häiritsee, niin pakkohan se on mennä poistamaan. Eli ysiksi sinne, sitten kotiin ja duuniin taas. Ja perjantaina lähtö Prahaan! Mieletöntä, enpä olekaan kaverin kanssa päässyt ikinä ennen lähtemään reissuun. Siitä tulee ihan loistavaa.
Mulla soi päässä reggae ja räppi vuorotellen. Voi ei. "Mä haluun antaa mielihyvää, iloa ja nautintoa. En aio sua omistaa vaan elämääsi somistaa, niin kuin enkelit tekee."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti