torstai 4. heinäkuuta 2013

Kuolema kuittaa univelat

Nyt kyllä väsyttää. Meni taas eilisilta lahjakkaasti valvoessa Herra X:n kanssa, viimeisellä bussilla kotiin ja alta viiden tunnin unien jälkeen sitten töihin. Jotenkin on niin totaalisen unessa, ettei kyllä mitään järkeä. Ehkä sitä täytyy nukkua ensi yönä! Tosin väsymykseen nähden oon kyllä ihan ihmeellisen loistavalla tuulella. Hah, kummallista? Ehkä ei. (Tosin se, että mä oikeasti pidin Kanye Westin uudesta levystä, on HYVIN outoa. Tällainen (henkisesti) hevari-rokkari-whatever, ja sitten pidän räpistä? No joo, jos musiikki on hyvää, se on hyvää, eikä tuo levy nyt ihan tyypillisintä räpiksi tainnut olla. :D)

Onneksi eilinen työpäivä oli lyhyt, ehti mukavasti puuhailla hurttienkin kanssa päivällä. Mä vaan tykästyn koko ajan enemmän tuohon pentuun, aivan mahtava luonne. Äitiparka pitää sitä ihan kauhukakarana, mun mielestä se on vaan loistava. Kai sitä nyt pennulla pitää energiaa sentäs olla! Tosin kieltämättä naurattaa, kuinka kauhean tosissaan neiti osaa raivota, kun maailma ei aina menekään hänen päänsä mukaisesti. Ihan hassu. Mutta hieno siitä vielä tulee!

Tänään olisi yksi kaveri tulossa katsomaan Vinhaa, ja siinä sivussa tietty vanhempaakin hurttaa ja äidin koiria. Ajattelin ovelasti hyödyntää sitä sitten jäljen tallaajana, katsotaan saankohan suostuteltua moiseen. Luulen, ettei ole mitään ongelmaa, jos vaan aikataulut oikeasti osuu yksiin ja hää pääsee perille. Olis kyllä kiva, mokoma ollut roadtrippailemassa alkukesän, eikä olla moneen viikkoon ehditty nähdä! Hah, asutaan molemmat Turussa, mut sitten tulee silti nähtyä täällä pk-seudulla, molemmat kun ollaan nyt vanhempien nurkissa pyörimässä. :D

Joo, josko sitä olisi aamukahvitauon tähän jo käyttänyt. Nyt kun hakisi vielä sitä kahvia ja syventyisi työnumeroiden ihmeelliseen maailmaan... Siinähän sitä copy-pasteilee taas tekstiä päivän verran, jännää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti